lauantai 6. lokakuuta 2012

Kirjavinkki

Löysin kirjastosta varsinaisen helmen, Eve Hietamiehen Yösyöttö. Kirja on helppoa ja hauskaa luettavaa. Kirja kertoo Antti Pasasesta, joka jää yksinhuoltajaksi kun vaimo hyppää taksiin kätilöopiston pihalla. Kirjassa kuvataan yksinhuoltajan arkea ja Pasanen sanoo ääneen ne asiat, mitä moni muukin varmasti ajattelee, mutta pitää ne sisällään. Alkuun ajattelin että onko kirja lainkaan mua varten, kun ei itsellä oo lapsia, mutta olihan se nyt laatuluettavaa ja sopii niin lapsettomille, yksinhuoltajille, yhteishuoltajille, naisille ja miehille. Välillä naureskelin itsekseni kirjaa lukiessani ja tunsin itseni täysin urpoksi.

 "Mitä piti tehdä kynsille, koska poika alkoi näyttää jo velocitaptorilta?"
"En uskaltanut oikein kunnolla röyhtäyttää kun pelkäsin että taputtelen siltä selkärangan poikki"
"Kyllä me pärjätään. Vihreä räkä pitää viedä lääkäriin, kirkas ei. Mä googlaan"
"Olisin antanut mitä tahansa, jos olisin saanut olla edes yhden vuorokauden ilman, että joku roikkui joka jumalan sekunti lahkeessa kiinni kuin pallo jalassa kinuten sitä ja kinuten tätä"
"Lopeta jumalauta hakkaamasta sitä muurahaista sillä lapiolla! Me ei tapeta eläimä. Kuulitko senkin pikkuperkele"
"Nousin ylös ja huusin että ole sitten saatana syömättä. Syö vaikka pikkukiviä, ei vittu kiinnosta enää. Tee saatana itte ruokas"

Tänään hain kirjan jatko-osan Tarhapäivä. Olen lukenut siitä vasta noin parikymmentä sivua, mutta heti alussa sai taas nauraa. Paavo-poika on nyt viisi vuotias, ja alussa koettelee isänsä hermoja kaupassa. Paavo huokailee kassajonossa, vaihtelee jalkaa, yrittää tyrkkiä kärryjä, kunnes Antti käskee Paavoa rauhoittumaan, jonka jälkeen poika alkaa kyselemään isältään kassajonossa.
 "Isi, saako sanoa voihan villu?"
"Saa"
"Entä dillu?"
"Saa"
"Entä killu? Tillu? Saako sanoa...sillu?"
"Nyt pää kiinni"
"Isi..."
"Niin?"
"Saako sanoa..kittu?"
"Nyt hiljaa"
"Entä dittu? tai..pittu?"
"Saako sanoa...."
"Nyt turpa kiinni, puhutaan näistä kotona"
Paavo kurtisti naamaansa.."mä halusin vaan tietää saako sanoa..."
"EI SAA!!"
"Mä halusin vaan tietää saako sanoa kukkanen"

Paavo on ihan paras! Ne muodostaa yhdessä isänsä kanssa niin huipun tiimin, että kirjoihin ei voi olla rakastumatta!

 Ajattelin kohta kömpiä suihkuun, vetää OnePiecen niskaan, ottaa toiseen käteen punkkulasin ja toiseen tarhapäivän. Laatuaikaa :)

2 kommenttia:

  1. Yösyöttö ja Tarhapäivä oli kyllä niin parasta luettavaa, ja mulla on edelleen ikävä Anttia ja Paavoa :D Luin kummatkin aika pikavauhtia, ja sitten jä ihan tyhjä olo..
    Nauraa sai tosiaan, ja monesti kans hekotin ääneen, niin hyvin on kirjoitettu, ja itse huomas niin paljon tuttuja aiheita ja juttuja omista lapsista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä pelkään kans tota tyhjää oloa! Oon jo kiintyny niin kovaa Pasasiin! :D Luulen että Tarhapäivä on melko nopeesti luettu. Noi on justiin semmosia kirjoja että haluaa olla vaan nenä kirjassa kiinni koko päivän, ja sitten tulee se kuuluisa tyhjä olo kun ne on luettu.."Mitäs nyt sit".

      Poista