perjantai 21. joulukuuta 2012

Valmis!

Mun piti jo tuossa tunti sitten kirjotella, mutta äiti soitti mulle että äkkiä telkkari kakkoselle, Jarkko Ahola on siellä. Ja olihan sielä myös pari muuta, Andre Linman ja JP Leppäluoto. Voitte vaan arvata että mun nenä oli liimattu tv:n ruutuun kiinni ja volat oli kaakossa. Ai että! 
Kyllä unohtui Volymaster-harmitus samantien! 
Sain Janilta valmistujaislahjaksi uuden Volymasterin, professional slimin. Mun vanha masteri on jo monta vuotta (varmaan kuus) vanha ja sen johdon kuoriki on murtunu ja sieltä paistaa jos jonkin väristä piuhaa. Joka kerta saa jännätä saako tyvikohotuksen vai koko tukan permiksen, tähän saakka oon säästyny ilman äksidenttejä. Mä olin ihan supertäpinöissä tuosta uudesta ihanasta LIILASTA laitteesta, mutta mutta...PERKELE SE EI LÄMMENNY! Ei muutaku Giganttiin kiikuttaan sitä kiukksena takas, "saatte uuden tilalle". JIHUU! No kappas, ei sielä hyllys ollu enää ainuttakaan kappaletta! Mä voin kertoa että siinä vaiheessa mua otti päähän ehkä ihan superpaljon! Päätin että laitan koko lafkan boikottiin!

No niin avautumiset sikseen ja tähän päivään. Selvisin eilisestä mekko-katastrofista kunnialla, ompelin pikku kätösin mekon sopivaksi joten eikun menoks! Mun piti lähteä ajamaan koululle klo.12.00. Aamumenojen jälkeen oon ollu kotona vasta 10.40, mutta siitä tasan tunti eteenpäin niin oli tukka kuosissa, meikit naamassa ja mekko päällä. Ai että mä olen ylpeä itestäni!

Ennen juhlaa...



...juhlan jälkeen. Melko onnellinen valmis sosionomi, lto!

Kuluneen kolmen ja puolen vuoden aikana on tullu itkettyä, stressattua, naurettua ja kaikkea siltä väliltä. Kulunut syksy oli raskas, kun oli kokopäivätöisä, oli oppari ja muutama kurssi suoritettavan plus ne sataviiskyttuhatta tehtävää mitkä opetteajan vielä kehtas antaa! 
Oon niin laiska ja mun pää on nyt niin tyhjä kaikesta, joten kiteytän tämän mun eilisellä FB-statuksella:
"Kolme ja puoli vuotta sitten mietin silloisen työpaikkani kahvihuoneessa, että saankohan mä koulusta kavereita vai joudunko viettämään välitunnit yksi koulun käytävillä iso reppu selässä. Oon saanu niin rakkaita ihmisiä mun elämään näiden vuosien aikana, en voi kun olla onnellinen siitä että lykkäsin opiskeluideni alottamista vuodella. Kolme ja puoli vuotta sitten viimeisenä työpäivinä pomo kysyi että tuuthan sä sit meille töihin kun valmistut. En olis koskaan uskaltanu kuvitella että noi sanat toteutuu vielä jonain päivänä. Huomenna ympyrä sulkeutuu, saan paperit käteen, ja mikä parasta; olen palannut sinne mistä lähdin!"

4 kommenttia: