tiistai 7. toukokuuta 2013

Kiekkohuumaa

Lauantaina mun pitkäaikainen unelma toteutui, pääsin vihdoin seuraamaan jääkiekon MM-kisoja paikan päältä. Oltiin ostettu liput Suomi-Slovakia peliin jo hyvissä ajoin tammikuussa, joten suunnattiin lauantaiaamusta kohti Helsinkiä siitä huolimatta että mä olin kipeenä.

Mä oon eläny keskellä jääkiekkoa jo pienestä pitäen. Oon yhdessä iskän kanssa kattonu ja hermonnu MM-kisoja ja kannustanu Leijonia voittoon. Oon ollu pesunkestävä Leijona-fani jo vaahtosammuttimen kokosesta pellavapäisestä pikkutytöstä saakka. Äiti usein muistelee noita mun ja iskän yhteisiä hetkiä sohvalla, lähinnä sitä huutamista ja kannustamista. Äiti ei ymmärtäny kuinka me jaksettiin vauhkota jostain jääkiekosta niin kovaa, ja muistaa usein sanoa kuinka onnellinen on siitä etten asu enää kotona, ei kuulemma jaksais kattela sitä mun pelin seuraamista ;) Nykyään sitä ei kestä kattella koirat, vaan ne painuu hyvin kauas olohuoneesta ku mamma kattoo lätkää.

Hartwall Areenalle päästyä mä hihkuin onnesta ja jännityksestä, en meinannu jaksaa odottaa että matsi alkaa. Meillä oli aivan huippupaikat, ykkösrivissä toisen hyökkäyspäädyn keskivaiheilla ja sattui olemaan onneksi se pääty johon Suomi hyökkäsi kahdessa erässä ja teki kummatkin maalit kyseiseen päätyyn. Pari kertaa kiekko kosahti pleksiin ihan järkyttävällä jytinällä, ja pari taklausta tuli pleksiin justiin siihen meidän kohdalle. Parempia paikkoja ei olis voinu olla! Tunnelma areenalla oli jotain aivan huikeeta, sitä ei pysty sanoin kuvailemaan vaan se pitää jokaisen kokea! Telkkarista on ehkä helpompi seurata matsia, mutta tunnelma on ihan eri luokkaa areenalla paikan päällä. Muutamille tyypeille teki mieli antaa pahaa öögaa. Kunnon lätkäfani kunnioittaa myös vastustajaa, ei hauku niitä eikä buuaa niille. Eikä myöskään huutele että "tuomari pitäis tappaa". Osa huuteli myös teräviä ohjeita Leijonille.." Mee sinne, tee sitä ja tätä, älä ny ainakaan tee noin..." 
Vaikka mä oon kova antamaan muille (autoilijoille) ohjeita niin koskaan en oo ohjeistanu Leijonia koska ite en pysyis ees pystyssä luistimilla ;)
Kokemus oli niin huikee, en pysty sitä kuvailemaan millään lailla. 
Tätä muistellaan varmasti vielä vuosia.
Noista muutamista mädistä omenista huolimatta jääkiekkokansa vasta kansaa on! 
Ihan huikee ja yhtenäinen meininki.
Mun Leijona-sydän jaksaa sykkiä keväästä toiseen, vuosi vuoden perään.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti