lauantai 29. marraskuuta 2014

Mielenrauhaa

Kahta vain joululahjaa
Kahta vain mä toivoisin
Vain pientä hetken hengähdystä
ja mielenrauhaa tietenkin

Eilen oli se päivä, jota on koko syksy odotettu. Eilen saatiin taas nauttia hyvästä musiikista, suurista tunteista, sekä upeista ja ihon alle menevistä tulkinnoista. Jarkko Aholan joulukonsertti oli taas vailla vertaa. Jos viime vuoden konsertti oli jo tajuttoman huikea, oli tämän vuoden konsertti vähintäänkin yhtä mahtava. Tänä vuonna saatiin kuulla mahtavia tulkintoja myös uudelta levyltä. Ensimmäiseltä levyltä konserttiin oli valikoitu juuri ne parhaimmat palat. Mielenrauhaa, Varpunen jouluaamuna, Sylvian joululaulu, Ave Maria ja Adagio. Toi Adagio, voi hyvänen aika se kolahtaa joka kerta niin kovaa. Erityisesti Adagion tulkinta sai aikaan kylmät väreet ja kyyneleet.  Uudelta levyltä saatiin kuulla mm. Suojelusenkeli, Halleluja ja Ensimmäinen joulu. Ei varmaan tarvi kertoa, että aika moni pyyhki silmäkulmiaan Suojelusenkelin jälkeen? En voi toistaa liikaa itseäni, jos totean taas kerran että Jarkko on kyllä kiistatta Suomen valovoimaisin, taitavin ja monipuolisin artisti! Kaiken tämän lisäksi Jarkko on niin sympaattisen oloinen kaveri. Konserttia ei voi kuvailla sanoin, vaan se on jotain sellaista joka täytyy kokea paikan päällä. Sen mahtavuuden ja voiman voi ymmärtää vasta sitten. Oli ihana huomata, että konsertissa oli ihmisiä ihan joka ikäluokasta. 
Sattuipa vielä semmoinen onnenkantamoinen, että allekirjoittanut pääsi samaan kuvaan Jarkon kanssa. Siinä meni tämän fanin pasmat sen verran sekaisin, että kädet tärisi jälkeen päin jokusen tovin ;) Äiti oli ehkä ihan vähän kateellinen..

2 kommenttia: