torstai 28. tammikuuta 2016

Kellorakkauteni Daniel Wellington

Olin pitkään haaveillut Daniel Wellingtonin Canterbury- kellosta, ja päätin että hankin sen itselleni joululahjaksi. En kerinnyt, sillä mies osti sen mulle marraskuussa synttärilahjaksi. Ihan hyvä, sillä mä en olisi varmaan osannut päättää haluanko kultaisen vai hopean kellotaulun, ja minkä rannekkeen siihen valitsisin. Sen tiesin, että haluan "miesten mallin", sillä siinä on isompi ja näyttävämpi kellotaulu ja nato- rannekkeen, jossa on punaista, sinistä ja valkoista. Paketista paljastui hopea kellotaulu, viisiraitaisella nato- rannekkeella.





Jälkeenpäin oon itse ostanut kelloon kaksi lisäranneketta, toisen nato- rannekkeen sekä klassisen tyylikkään mustan nahkarannekkeen. Tykkään kellosta päivä päivältä enemmän. Se on niin  monipuolinen ja ranneketta voi vaihtaa fiiliksen ja asujen mukaan. Tohtisin jopa väittää, että semmosta tyyliä ei oo, johon DW ei sopisi. Nuo nato- rannekkeet on ihanan preppyjä, ja on mulla käytössä usein collegepaitojen ja neuleiden kanssa. Musta nahkaranneke taas on niin klassisen tyylikäs, ja se menee niin arkiseen- kuin hieman juhlavampaankin pukeutumiseen. Oon vaihdellu rannekkeita niin ahkerasti, että kellon rannekkeen kiinnittävä jousi laiskistui, mutta se vaati vain pikaisen käynnin kultasepänliikkeessä ja kello on taas iskussa. Rannekehaavaita mulla on vielä ainakin pari, sillä haluaisin ruskean nahkarannekkeen ja nato- rannekkeen vaaleanpunaisella twistillä. DW on syrjäyttäny kyllä täysin muut korulipastosta löytyvät kellot. Yksi kello taipuu moneksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti