sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Pelon voittamisesta

Uiminen on ollut lapsena mulle erittäin iso peikko. Ala- asteella uintipäivät oli yhtä tuskaa. Heti kun saatiin tieto päivästä, alkoi pelko puristamaan rintaa; ei taas. Muistan kuinka mä vaan palelin altaalla ja tärisin huulet sinisinä. En osannu uida, ja kylmyys teki opettelusta lähes mahdotonta. Jossain vaiheessa opin kuitenkin uimaan, ja pääsin siirtymään isoon altaaseen, siitä huolimatta uintipäivät olivat yhtä tuskaa.
Yläasteella en käynyt kertaakaan uimassa, sillä sanoin (okei, valehtelin) opettajalle että mun korvaan ei saa mennä lainkaan vettä. Suoritin uintipäivinä muuta liikuntaa ja olin erittäin helpottunu. Enää ei tarvinnu stressata ja miettiä koska seuraava uintikerta taas olisi.

Nyt, 29- vuotiaana olen aloittanut uuden harrastuksen, UIMISEN. Yhtäkkiä tuli kauhea palo opetella rintauinnin tekniikka ja ruveta uimaan oikein tosissaan. Reilu kuukausi sitten aloitin katsomaan Youtubesta rintauinnin tekniikkavideoita. Miten helpolta ja hauskalta se näyttikään! No, sitten kun pääsin altaaseen soveltamaan oppejani, huomasin ettei se olekkaan niin helppoa löytää sitä rytmiä, mutta tekniikka alkaa hioutumaan pikku hiljaa. Taisin jo uhota miehelle, että hommaan itselleni jonkun uintivalmentajan, että saan tekniikan täysin kuntoon. Nyt tätä entistä uimahalli- fobiasta kärsivää ei meinaa millään saada altaasta pois, "vielä yks kerta, tää on sit viimenen". Tämä on mulle iso asia, ja mä oon niin ylpeä siitä, että oon ylittäny omat pelkoni ja oppinu nauttimaan asiasta, joka ennen aiheutti mussa syvää ahdistusta. Uiminen on hauskaa, tehokasta, rentouttavaa ja virkistävää!



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti