sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Hiljaisuus



Sormet on seikkaillu näppäimistöllä jo pitkän aikaa, vaikea tietää miten alottaisi kirjoittamisen. Blogi on viettänyt hiljaiseloa lähes kuukauden ajan. Missään vaiheessa se ei ollut suunnitelmallista, se vaan tapahtui. Tämä puoli vuotta on menty niin kaikkensa antaen monella elämän saralla, ja nyt kevätpuolella oli pakko saada vähän höllätä jostain. Töihin, treeneihin ja omaan hyvinvointiin halusin panostaa edelleen yhtä paljon, ellen jopa vielä enemmän. Se siis tarkoitti sitä, että valokuvaaminen ja kirjoittaminen vaan jäi. Omassa arjessa ne kolme suurinta aikasyöppöä ovat juurikin TYÖ, TREENIT ja BLOGI. Näistä kaikista nautin valtavan paljon, ja saan niiltä paljon. Jostain oli vain hetkeksi luovuttava ja puhallettava. Eilen juttelin tästä asiasta yhden ihanan blogiystäväni kanssa salin pukuhuoneessa, se oli jotenkin todella puhdistavaa ja helpottavaa. Miksi itselleen ei voi antaa yhtään armoa, onko kaikkeen ihan aina panostettava niin täysillä, että jossain vaiheessa huomaat että et enää pysty siihen? Jokaisen kuvan ei tarvitse olla niin millilleen, ja jokaisen tekstin ei tarvitse olla sormet rakoilla kirjoitettu. Ne kännykkäkuvat on joskus myös ihan jees. Eilen inspiraation hetkellä otin kameran esille ja ryhdyin valokuvailemaan. Huomasin nauttivani siitä taas suunnattoman paljon. Tämäkin kuva on ihan hämärän sävyinen, toinen taas oli liian sinertävä, en kuitenkaan jaksanut enää taistella muokkaamisen kanssa, joten totesin; TÄMÄ RIITTÄÄ. Täältä palaillaan pikkuhiljaa näppäimistön äärelle, sallien välillä ne epätäydelliset kuvat ja rönsyilevät tekstit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti